Näyttelijäntyön arvioimisessa vallitsee brutaali jokamiehenoikeus: katsoja joko uskoo tai ei usko näkemäänsä. Kuinka tanssija voi sitten luoda aidon, fyysisesti sisäistetyn tulkinnan teoksessa, jonka tyylilaji edellyttää täysipainoista roolityötä? Lue artikkeli Liikekieli.comissa